Monet on pelotellut, että avioero tulee, kun taloa rakentaa ja, että budjetti ylittyy eikä talosta tule koskaan valmista.
Itse en pelkää avioeroa enkä budjetin ylittymistä, uskon kyllä, että jonkinlainen ikuisuusprojekti tässä kyllä on edessä.
Eniten ottaa päähän se, että kaikki kestää! Kun on tottunut siihen, että kaikki tulee mulle heti nyt, niin on vaikea sulattaa, ettei asiat tapahdukaan juuri silloin, kun itse haluaisi.
Tällä hetkellä odotellaan asemapiirrosta, jotta saataisiin talotehtaalta viralliset kuvat.
Ja kun kuvat on saatu, joudutaan taas odottamaan, että rakennustarkastaja palaa kesälomaltaan elokuun alussa. Ja sitten joudutaan taas odottamaan, että lupa käsitellään, ellei sitten saada heti lupaa aloittaa maatöitä, kuten kylläkin ollaan alustavasti suunniteltu. Sitten odotellaan taas kuukausi, kun kaivuri kaivaa ja täyttää tonttia. Syyskuun alussa pitäisi alkaa tekee perustuksia, joten siihen asti joudun siis odottamaan, että pääsen oikeasti tekemään jotain! 🙂
Melkein tekisi mieli tarttua lapioon ja lähteä itse kaivamaan jo tonttia 😀

Päätettiin muuten karsia vielä tontin takareunalta koivuja. Ensi viikolla kaadetaan vielä vajaa kymmenen puuta, niitähän pääsen sitten kasaamaan, vaikka ei kyllä enää nuo puu- ja risuhommat kauheasti kiinnostaisi. Toisaalta, nyt puut jäävät omaan käyttöön, että jos se edes vähän inspiroisi 🙂

Näillä siis mennään. Pitäisi käydä nappaamassa taas tontilta kuva, mitä kaivuri on saanut siellä aikaan…